Amerikkalaisuutta harjoittamassa

1. Jetlagia ja orientaatiota

            Päästyäni vihdoin Cedar Fallsiin, kuljetti taksi minut lentokentältä yliopistolle. Kampus näytti juuri sellaiselta kuin olin jenkkiläiset yliopistokampukset kuvitellutkin. Uudelta toki, verrattuna joihinkin itärannikon klassisiin yliopistoihin, mutta kuitenkin sopivan hillityltä ja arvokkaalta.  Asuinpaikaksi minulle oli arvottu Noehren Hall, viisikerroksinen asuntola molemmille sukupuolille. Yliopistolta olisi ollut mahdollista saada myös yhden hengen huoneita, mutta kun kerran jenkkeihin lähtee opiskelemaan, niin onhan sitä ehdottomasti kokeiltava dormiasumista.

            Kämppikseni ei ollut paikalla, mikä ei tosin ollut kovinkaan suuri ihme. Kouluthan alkaisivat virallisesti vasta viikon kuluttua. Toinen asia mikä huoneesta puuttui, oli sänky. Kohtalaisen pitkän matkan jälkeen olisi kaivannut jotain lattiaa pehmeämpää nukkumapaikkaa mutta mitäpä näistä. No, myönnettäköön että illan aikana sain hankittua patjan huoneeseeni. 

            Sunnuntai-ilta sujui melko rauhallisissa merkeissä. Vaikka olinkin todella väsynyt matkan jäljiltä, en kuitenkaan ollut niin väsynyt ettenkö olisi jaksanut lyödä vielä hiukan korttia ja tutustua muihin paikalle saapuneihin vaihtareihin.

            Maanantai oli vapaapäivä, ja kohtalaisten sekä erittäin tarpeeseen tulleiden yöunien jälkeen käytinkin päivän ihmisiin tutustuessa, ja kampusta kierrellessä. Ydinryhmäämme kuului useampi ranskalainen, yksi kiinalainen, yksi japanilainen ja pari venäläistä.

            Illalla lätkimme hiukan lisää korttia, ja kokeilimme miten helposti Budweiser uppoaa. Voin todeta että hyvinhän se upposi. Aika vettähän se on mutta helposti nieltävää, ja on siinä sentään alkoholia. Enkä nyt ihan kauheasti alkaisi keulimaan suomalaisen peruslagerin ylivertaisuudella.

            Tiistaina alkoivat orientaatioluennot, millä meidät ulkomaalaiset oli tarkoitus perehdyttää maan tapoihin ja kulttuuriin. Ohjelmassa oli mm. kursseille ilmoittautumista ja koulutussysteemeihin tutustumista. Tiistaina teimme myös retken Walmartiin. Mitä sieltä ei löydy, sitä ei amerikkalainen tarvitse. Keskiviikoiltana puolestaan tutustutin paikalliset suomalaisen juomakulttuurin saloihin.

2. Pelkoa ja inhoa Shull Hallissa

            Torstaina orientaatio jatkui vasta yhdeltätoista aamulla, joten keskiviikkoiltana oli sovelias hetki nollata alkuviikko. Pohjois-Iowan yliopiston – kuten myös koko Yhdysvaltojen – alkoholilait ovat melko tiukat. Julkisesti ei saa olla päihtynyt, sinun pitää olla vähintään 21 –vuotias ostaaksesi olutta, yliopiston alueella alkoholia saa nauttia ainoastaan asuinhuoneissa, ja huonessa ei saa säilyttää alkoholia yli oman tarpeen (n. gallonan, eli n. 3,8 litraa). 

            Keskiviikkoinen alkuilta sujui mukavasti urheilun merkeissä. Kuten kaikki tiedämme, yliopistourheilu on todella seurattua Yhdysvalloissa. En tietenkään tahtonut jäädä tästä huvista paitsi, joten suuntasimme katsomaan yliopiston oman joukkueen otteita Evansvillea vastaan. Täytyy sanoa että eipä ollut kovin kaksisia Panttereiden otteet, ja takkiin tuli todella surkealla pelillä. Muuten elämäni ensimmäisestä korismatsista jäi positiivinen maku suuhun. Tunnelma oli hyvä ja cheerleadereita mukava katsella. Samalla tuli myös harjoitettua yliopiston omaa perinnettä, eli Interlude Dancea, joka ilmeisesti pitää tanssia läpi kertaalleen joka pelissä. Olisin todella tahtonut päästä katsomaan jenkkifutista, mutta yliopistojalkapallon kausi oli jo ohitse, ja ellei keväällä pelattaisi harjoitusotteluita, mahdollisuudet tähän olisivat melko vähäiset. 

            Ottelun jälkeen kokoonnuimme muiden vaihtareiden kanssa oman asuntolani vieressä sijaitsevaan Shull Halliin – ja ranskalaisen Henryn huoneeseen, tarkoituksenamme tutustua toisiimme paremmin ja kenties harrastaa hiukan paheita alkoholin merkeissä. Jossakin vaiheessa vierailimme myös samalla käytävällä asuvan – alkujaan Saudi-Arabialaisen – Sultanin huoneessa. Vanhana pilviveikkona Sultan oli tehnyt olonsa kotoisaksi omassa asunnossaan mm. teippaamalla palovaroittimen savusensorit umpeen voidakseen polttaa omassa huoneessaan. Myöhemmin samana iltana Sultan myös jäi kiinni tästä huvista, mutta en tiedä mitä sanktioita tästä seurasi hänelle ja muille huoneessa olleille. Itse olin kaukonäköisesti onnistunut poistumaan huoneesta hetkeä ennen ratsiaa.

            Toisen ratsian alta pois en kuitenkaan ehtinyt. Jossain vaiheessa yötä olimme siirtyneet tavallisista korttipeleistä juomapeleihin, ja siitä eteenpäin pelaamaan amerikkalaista versiota En ole koskaan – pelistä. Yleinen metelöinti oli varmaankin se mitä muut samalla käytävällä asuneet eivät enää sulattaneet kahdelta yöllä, mutta lukiessani myöhemmin raporttia tapahtumien kulusta, osa meistä oli syyllistynyt niinkin vakavaan rikokseen kuin avoimen alkoholijuoman kädessä pitämiseen asuntolan käytävällä (itsehän en tietenkään syyllistynyt mihinkään tällaiseen).

            Kaikki kiva päättyy aikanaan, ja meidän kohdallamme se loppui siinä vaiheessa kun kampuspoliisit tulivat ystävällisesti ilmoittamaan että meidän oli aika siirtyä kohti uusia seikkailuja. Myöhemmin kuulustelussa, lukiessani raporttia yön tapahtumista allekirjoittaneen piti pariin kertaan naurahtaa ääneen. Poliisien saapuessa paikalle joku oli yrittänyt piiloutua oven taakse ja joku oli paniikissa antanut väärän nimen. Amatöörit. Vaikka toisaalta itselläni ei ollut mitään pelättävää, kun en ollut tehnyt mitään väärää. Olin juonut koko ajan kiltisti huoneessa, ja olin yli 21 –vuotias, mitä läheskään kaikki seuralaiseni eivät olleet. Voi sitä kurjaa joka on mennyt ostamaan alkoholia näille alaikäisille ja syyllistynyt mitä kauheimpaan rikokseen.

            No, se siitä sitten. Ehkä itsekin aloin olla jo siinä tilassa että oli aika painua maate, ja valmistautua seuraavaan päivään. Tarkoitukseni oli tehdä tiettäväksi kenen kanssa ovat tekemisissä, ja uskon tehneeni vaikutuksen, ainakin kampuspoliiseihin ja asuntolavalvojiin.

3. Ruoasta ja juomasta

            Torstaina oli jokseenkin rapea olo, ja siksi olikin oikein mukava kuulla turvallisuudesta ja säännöistä yliopiston alueella. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Torstaina tapasin ensimmäistä kertaa myös kämppikseni Danielin, 19 –vuotiaan toisen vuoden opiskelijan. Daniel vaikutti melko mukavalta kaverilta, mutta melko erilaiselta itseeni verrattuna. Olin ennen Yhdysvaltoihin lähtöä täyttänyt asunnonhakulomakkeen, missä oli kyselty paljon omasta käyttäytymisestä, ja sen perusteella minulle oli arvottu kämppis joka oli periaatteessa täydellinen vastakohtani. Daniel oli uskonnollinen absolutisti kun minä taas... niin. No, vaikka erilaisia olemmekin, en voi sen perusteella sanoa Danielin olevan millään tavalla itseäni huonompi ihminen. Ehkä tulisimme pärjäämään oikein hyvin, kunhan vain pysyisimme poissa toistemme tieltä. 

Kortepohja?

            Keskiviikon tapahtumat olivat edelleen tuoreena mielessä, ja siksi viikonloppu jäikin hiukan torsoksi. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, etten vielä tuntenut juuri ketään. Oli toki nippu ranskalaisia, jotka olivat oikein mukavia tyyppejä. Kuitenkin, jos tahtoisin tutustua ranskalaisiin, matkustaisin Ranskaan. Nyt olin kuitenkin Yhdysvalloissa, ja tahdoin tutustua jenkkeihin.

            Ensimmäisen viikonlopun aikana olin kuitenkin päässyt jo jonkin verran sisälle paikalliseen kulttuuriin, ja paikallisen kulttuurin juomiin ja etenkin ruokiin. Pohjois-Iowan yliopistossa on käytössä erilaiset ateriasuunnitelmat (jotka ovat pakollisia vaihtareille). Oma suunnitelmani käsitti 14 ateriaa viikon aikana jommassa kummassa kampuksen kahdesta ruokalasta. Itse käytin lähinnä Redeker Centerissä sijaitsevaa Piazzaa, joka oli aivan oman asuntolani vieressä.

            Ateriat toimivat syö niin paljon kuin jaksat –periaatteella, mikä ei ollut ollenkaan hyvä asia kaltaiseni kroonisen ahmijan kannalta. Itselläni on aina ollut hiukan hankaluuksia lopettaa syömistä ajoissa, ja nyt valikoima oli lähes loputon. Hampurilaisia, pizzaa, tortilloja, tacoja, pihvejä, perunoita, pastaa täytettyjä voileipiä, kakkuja, keksejä, vohveleita, ranskalaisia, sipulirenkaita... kaikkea mitä kasvava nuori saattoi kuvitella tarvitsevansa. Ensimmäisen viikon aikana tajusin, että jos en oppisi kontrolloimaan syömistäni, voisin tulla pyörimällä takaisin Suomeen keväällä. 

Pohjois-Iowan vai Jyväskylän yliopiston kirjasto?

            Amerikkalaisista puhuttaessa monesti puhutaan ruoasta ja liikalihavuudesta, enkä voi sanoa tuon väitteen olevan täysin tuulesta temmattu. Eivät tietenkään läheskään kaikki jenkit ole mitään tynnyreitä, mutta kampuksella kävellessäni tulee vastaan huomattavasti Eurooppaa enemmän pyöreitä vartaloita. Toisaalta tämä ei ole mikään ihme kun ajattelee sitä ruoan määrää mikä on tarjolla.

            Lauanatai-iltana kävin kokemassa hiukan yliopiston vieressä olevien baarien tarjontaa. Yliopistolta on muutama kilometri Cedar Fallsin keskustaan, ja viikonloppuisin yliopiston ja keskustan väliä liikennöi ilmainen Weekend Safe Ride, tai tuttavallisemmin Drunk Bus – joka kuljettaa janoisia opiskelijoita keskustan baareihin ja takaisin. Ensimmäisenä viikonloppuna – koska koulu ei ollut virallisesti vielä alkanut – ei juoppobussi kuitenkaan liikennöinyt, ja niin minun oli tyytyminen yliopistokukkulan tarjontaan.

            The Libraryssa oli tarjolla livemusiikkia, mikä ei tosin juurikaan vakuuttanut, ja niinpä poistuin paikalta yhden juotuani. Kukkulan uusi tulokas, The Octopus puolestaan oli melko rauhallinen istuskelupaikka, jossa lukukauden aikana järjestettiin mm. Poetry Slameja. Illan kolmas, ja viimeinen paikka oli nimeltään The Sharky’s joka oli enemmän menomesta kuin kaksi edellistä. Suhteellisen pieni paikka tosin tämäkin. Baareissa olut maksoi yleensä n. 3-5 dollaria (plus tippi), mikä ei ollut ollenkaan hassumpaa verrattuna suomen alkoholipolitiikkaan. Kaupasta sai laatikollisen Budweiseria parillakymmenellä taalalla (plus verot), ja myöhemmin huomasin että 12-pack Milwaukee’s Best nimistä olutta kustansi ilman veroja seitsemän taalaa. 0,75 –litrainen leka Jamesonia on toistaiseksi irronnut halvimmillaan parillakymmenellä taalalla, että kyllä täällä halvemmalla humalaan pääsee Suomeen verrattuna. Alkoholia on myös saatavilla kaupoista ja kioskeista aamusta yömyöhään.

            Lauantai oli kuitenkin verrattain rauhallinen, jonka jälkeen oli aika valmistautua maanantaina käynnistyvään kevätlukukauteen.