Koulutusjärjestelmästä ja laittomista päihteistä

Pitikö täällä opiskellakin?

Campanile - yliopiston maamerkki

Minut oli majoitettu Noehren Halliin, kuten jo aiemmin mainitsin. 1967 valmistunut rakennus majoittaa sisäänsä yli 600 opiskelijaa, ja itse asuin sen ylimmässä kerroksessa. Asuntola on jaettu neljääntoista eri tupaan jotka on nimetty kreikkalaisten jumalien mukaan. meidän tupamme suojelija on metsästyksen jumalatar Artemis.

 Yhdessä tuvassa saattoi majoittua parhaimmillaan yli 50 opiskelijaa, ja tupa yleensä käsitti yhden yhteisvessan noin neljällä istumapaikalla. Ainakin toistaiseksi en ole havainnut vessoissa minkäänlaista ruuhkaa, mikä on ollut mielestäni melkoinen ihme tuota suhdetta ajatellen, mutta en vieläkään käsitä miten naisten tuvissa aamuisin selvitään.

Maanantaina 14. tammikuuta oli aika aloittaa koulunkäynti, ja minun kohdallani se alkoi Yhdysvaltojen historialla. Mielenkiintoiseksi avausluennon teki se, että professori oli sokea. Siis oikeasti. Sokea. Kurssi vaikutti mielenkiintoiselta, mutta hiukan turhan työläältä. Samaten oppikirjat maksoivat hiukan liikaa budjetilleni. Yhdysvalloissahan lukukausimaksujen lisäksi piti myös hankkia suunnilleen kaikki oppikirjat itse. Joitakin kirjoja onnistuin löytämään paikallisesta kirjastosta, mutta suurin osa piti todellakin ostaa. 

Noehren Hall - ala-aula

            Kurssikirjojen saatavuus ja hinnat olivat yksi vaikuttava tekijä siihen, mitä kursseja lopulta valitsin. Toinen vaikuttava tekijä oli ratemyprofessors.com –sivusto, ja mielenkiinnolla näkisin vastaavanlaisen sivuston Suomessakin. Kolmas vaikuttava tekijä oli tietysti työmäärä sekä mahdolliset lopputentit, joita koitin välttää, sillä vaikka pystyinkin kommunikoimaan englanniksi, oli kieleni kuitenkin vielä kaukana täydellisestä.

Toisinaan tuntuu siltä kuin olisi Hohdossa

            Muutaman ensimmäisen päivän aikana tein muutamia korjauksia ohjelmaani niin, että kevään kurssitarjontani lopulta muodostui seuraavanlaiseksi: Intro to Literature – opettajana Jonathan Stull, Survey of American Literature – opettajana Jim O’Loughlin, Introduction to Film – opettajana Heather Patrick ja Film History – opettajana loistava Grant Tracey. Etenkin Grant Tracey professoreistani on erittäin harvinaislaatuinen tapaus. Kanadalainen kaveri joka on niin innostunut siitä mitä hän opettaa, että se innostus tarttuu, ja jokaista luentoa odottaa innolla. Tällaista tilannetta ei ole allekirjoittaneelle tullut vastaan muutamaan vuoteen. 

            Jokaisesta kurssista olisi tarkoitus saada kolme paikallista opintopistettä, ja jokainen paikallinen opintopiste vastaa kahta ja puolta Suomen opintopistettä. Neljä kurssia koko keväänä ei kuulosta paljolta, mutta Amerikassa kaikki on suurempaa - myös kurssien koot. Neljässä kurssissa on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi, ja jo keskiviikkona olikin ensimmäisen tehtävän palautus. Joka viikko täytyy kirjoittaa muutama paperi, minkä lisäksi on kymmenisen kappaletta pidempiä esseitä. Tehtävät eivät ole pohjattoman vaikeita, mutta ottavat runsaasti aikaa, kun kaikki täytyy kääntää mielessä englanniksi.

            Kieli onkin yllättäen ollut se asia mitä kaipaan eniten. On uskomattoman turhauttavaa kun ei voi ilmaista itseään läheskään niin hyvin kuin haluaisi. Sitten sitä päätyyä änkyttämään räkä poskella jotain täysin käsittämätöntä. No, ehkä se siitä ajan kanssa.

 Pidä työ ja huvi tasapainossa

          

            Iowan ilmasto on aika lähellä Suomen ilmastoa. Tai siltä se on ainakin toistaiseksi tuntunut. Lunta täällä on paljon vähemmän kuin Suomessa, mutta suunnilleen samoissa, talvisissa mittarilukemissa mennään. Pahinta on tuuli. Pohjois-Iowan yliopiston kampus on kuulemma Yhdysvaltojen toiseksi tuulisin kampus, ja se tuntuu, eikä kivalta.

            Perjantaina oli aika rentoutua raskaan kouluviikon päätteeksi, ja niinpä suuntasin kulkuni baariin. Ensimmäinen kouluviikko ei juurikaan tarjonnut minulle uusia tuttavuuksia, joten olikin miellyttävä yllätys löytäessäni baarista ranskalaisen Henryn ja kourallisen aasialaisia vaihto-opiskelijoita. Itse ilta oli melko rauhallinen, koska koetimme säästellä paukkuja lauantaita varten. Sillon oli venäläisen Valeriyan synttärit, joita kokoonnuimme juhlistamaan Joen asunnolle, lyhyen matkan päästä kampukselta. 

Näitä kavereita pyörii täällä runsaasti

            Ilta oli ehkä tuulisin mitä olen kokenut. Iowan sää näytti voimiansa, ja ulos tupakalle mennessä sai olla tarkkana ettei tuuli vienyt mennessään. Tupakkaa tai koko ihmistä. Iowa kuuluu myös tornadovyöhykkeeseen, mutta tornadoaika on kuulemma vasta kesällä. Se on hiukan sääli, sillä olisin mielelläni lähtenyt hiukan tornadojahtiin.

            Tuulen takia kuitenkin kiistelimme melko pitkään millä keinoin pääsisimme Joen asunnolle. Sultanilla oli auto, mutta oli selvää ettemme kaikki tulisi mahtumaan siihen. Lopulta pistimme porukan kylmästi puoliksi. Osa pääsi kävelemään tappotuulen armoille, kun taas osa pääsi nopeasti ja mukavasti autolla suoraan oven eteen. 

            Ensin olin mielissäni siitä, että olin päässyt Sultanin kyytiin, mutta siinä vaiheessa kun hän pisti jointin palamaan tyynesti kesken ajon, ja kun hetkeä myöhemmin huomasimme tien laitaan pysäköidyn poliisiauton, en ollut enää yhtään niin mielissäni. Jos poliisit olisivat pysäyttäneet meidät, Amerikan reissustani olisi hyvinkin saattanut tulla odotettua lyhyempi. Eivät kuitenkaan pysäyttäneet.

            Huumeet tuntuvat muutenkin olevan todella yleisiä ja helposti saatavilla. Iowa on ilmeisesti maailman kärkipäässä metamfetamiinin tuottamisessa, mutta sitä rojua en kyllä ole kampuksella nähnyt. Ehkä yliopisto-opiskelijat eivät kuulu sen lajin käyttäjiin. Pilveä täällä kuitenkin tuntuu olevan todella paljon, ja jonkun tutkimuksen mukaan 60 prosenttia koulumme opiskelijoista käyttää tai on ainakin kokeillut pilven polttamista. Minäkö? No en tietenkään, älkää nyt hulluja ajatelko.

            Ensimmäiset Amerikkalaiset kotibileet olivat oikein onnistuneet, ja kuten kuvamateriaali osoittaa, amerikkalaiset eivät eroa kovinkaan suuresti suomalaisista, ainakin mitä tulee lapsellisuuksiin. 

Lapsellista mutta ah niin hauskaa

 Itse en ihan tuohoon kuntoon päässyt, vaan onnistuin jopa löytämään yöllä Joen asunnolta takaisin omalle kämpilleni ilman, että tuuli tai poliisit olisivat vieneet minua mennessäni.

 I work hard and I party even harder – that’s how I roll.